Kiitos kaikille, jotka ovat minua kauniilla lämpöisillä sanoilla muistaneet, ne lohduttavat paljon, vaikka eihän kauneimmatkaan sanat voi täysin lohduttaa, kun elämä satuttaa,ihminen on niin sanaton suuren surun kohdatessa, on vain musta aukko edessä, jonka yli pitäisi päästä, nyt se on vaan niin vaikeaa, ja tuntuu, että sitä kuilua ei voi ylittää,mutta ehkäpä joskus sen ylitse voin päästä, kiitos teille täällä blogissa ja kaikille muille lähelläni olevat, ilman teitä,ystävät, olisin täysin hukassa,nyt on suurin suru , mutta ehkä se suurin surukin muuttuu joskus kauniiksi kaipaukseksi, ja jää tuska pois, ja meidän yhteiset elämämme kauniit muistot valtaavat  kokonaan mieleni,ja voin niitä muistella ilman surua ja kyyneleitä,ja rekkuhan kuuluu joka päivään ja hetkeen ..muistoissani.